Mitä on museologia?

Museologia tarkastelee kulttuuriperintöä ja luonnonperintöä.

Museologia on oppiaine, jota voi opiskella Helsingin, Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistossa sekä Jyväskylän ja Turun avoimessa yliopistossa. Museologiasta valmistuneet ja museologiaa opiskelleet työllistyvät erilaisiin museotehtäviin kulttuurihistoriallisissa museoissa, luonnontieteellisissä museoissa, taidemuseoissa ja erikoismuseoissa. Opinnot antavat myös valmiuksia työskennellä suunnittelu-, hallinto-, asiantuntija- ja johtotehtävissä, joissa tarvitaan kulttuuri- ja luonnonperinnön prosessien tuntemusta ja ymmärrystä.

Jyväskylän yliopistossa museologia määritellään tieteeksi, joka tarkastelee sitä, kuinka yksilö ja yhteisö hahmottavat ja hallitsevat ajallista ja alueellista ympäristöään ottamalla haltuun menneisyyden ja nykyisyyden aineellisia ja aineettomia todistuskappaleita. Museologian kohteena eivät siis ole pelkästään museot tai muut muistiorganisaatiot kuten arkistot tai kirjastot, vaan niiden taustalla oleva yhteisö ja sen kulttuuri ja muistiprosessit. Museologian opinnoissa perehdytään myös siihen, miten ihmiset ottavat ympäristönsä haltuun erilaisin keinoin: nimeämällä, määrittelemällä, suojelemalla, säilyttämällä ja muistelemalla.

Jyväskylän yliopistossa on Suomen ainoa museologian professuuri.

Lähteet:
Museologian opetussuunnitelma 2015-2017
https://www.jyu.fi/hum/laitokset/taiku/ops/ops2015-2017/museologianopetussuunnitelma-2015-2017
Taiteiden ja Kulttuurin tutkimuksen laitos: museologia
https://www.jyu.fi/hum/laitokset/taiku/opiskelu/museologia
Museot.fi:museologia
http://www.museot.fi/museologia

Mikä on museologian nykytallennustyö?

– Tänään on huomenna eilen.

Jyväskylän yliopiston museologian opiskelijat tekevät tallennusharjoituksen osana opintoja. Nykytallennus tarkoittaa kirjaimellisesti nykypäivän tallennusta, eli tämän hetken elämän, ympäristön ja ilmiöiden dokumentointia. Nykypäivä voi tuntua oudolta asialta tallentaa museoihin, eihän se ole vanhaa, mutta kuten museologian professori Janne Vilkuna viisaasti sanoo: ”Tänään on huomenna eilen”.

Nyt on paras hetki seuloa, mikä on jälkipolville tärkeää. Ei tarvitse tyytyä siihen, mitä on jäänyt jäljelle ja mitä saatetaan muistaa. Kaikki saatavilla oleva materiaali on olemassa. Täytyy vain päättää mikä on tärkeää ja miten se kannattaa tallentaa.

Tallennusharjoitus suoritetaan oppimistehtävänä museologian kokoelmatyökurssilla ja sen voi suorittaa itsenäisesti tai ryhmätyönä. Tallennusharjoitus valmentaa opiskelijoita yhteen museoiden perustöistä, ilmiöiden tallentamiseen. Jyväskylän museot tarjoavat valmiita aiheita opiskelijoille, joista he voivat valita mieleisensä.  Suomen käsityön museon harjoitustehtävien aiheet ovat yleensä joko kokoelmalähtöisiä, näyttelyihin liittyviä tai niiden avulla halutaan valottaa käsi- ja taideteollisuusalan uusia esiin ponnahtavia ilmiöitä. Harjoituksen tekemiseen kuuluu kolme vaihetta: tallennussuunnitelman laatiminen, materiaalin keruu ja tallennus ja raportointi.

Tallennussuunnitelman tekeminen

Opiskelijat tekevät tallennussuunnitelman, jossa he kertovat mitä ja miten he tallentavat. He ottavat selvää mistä on kyse ja keskustelevat museon henkilökunnan kanssa kuinka aihetta kannattaisi tallentaa ja tekevät suunnitelman. Tallennussuunnitelma on muutaman sivun pituinen dokumentti, jota tehdessä otetaan myös selvää, mitä kirjallisia lähteitä on ja onko aiheesta aiempaa tutkimusta.

Yleensä harjoituksen materiaali kerätään haastattelun ja valokuvaamisen avulla. Museo on monesti jo miettinyt kuka olisi hyvä haastateltava aihetta ajatellen, mutta opiskelijatkin voivat ehdottaa haastateltavaa.

Materiaalin keruu

Opiskelijoiden keräämän materiaalin lisäksi harjoitustyöhön liitetään esimerkiksi lehtileikkeitä, kuvakaappauksia nettisivuilta ja kaikkea muuta tallennusaihetta havainnollistavaa. Työn aihe sanelee millaista materiaalia on saatavilla ja mahdollista tuottaa, joten tallennusharjoitusten sisällöt vaihtelevat jonkin verran.

Tärkeimpänä aineiston keruumenetelmänä voi pitää haastattelua, jonka opiskelijat äänittävät ja litteroivat, eli kirjoittavat haastattelun tekstimuotoon äänitettä kuuntelemalla. Litteroinnissa kirjoitetaan ylös kaikki sanatarkasti, joten murteet ja haastateltavalle ominainen puhetapa tulee esille. Hitaasti etenevä litterointi on museoissa tehtävää perustyötä, jonka oppiminen on hyödyksi tulevaisuudessa.

Haastateltavat saattavat antaa esineistöä museoiden kokoelmiin. Mikä havainnollistaisi paremmin esimerkiksi lankojen kasvivärjäystä, kuin värjäysmateriaalit ja värjätty lanka? Museoiden kokoelmissa näitä esineitä saatetaan käyttää tutkimustyöhön ja osana näyttelyä, mutta ennen kaikkea ne on tarkoitus säilöä tulevaisuutta varten.

Opiskelijoiden ottamat tai haastateltavalta saadut valokuvat, nykyään digitaaliset valokuvat, ovat myös tärkeitä. Valokuvat johdattavat käsityöläisen työtiloihin, näyttävät käsityötekniikan työvaiheet ja tuovat esiin käsitöiden moninaisen kirjon. Kaikkiin tallennusharjoituksiin valokuvaaminen ei kuitenkaan sovi tai kuvaaminen ei ole mahdollista, joten kuvien määrä vaihtelee suuresti.

Tallennus ja raportointi

Tallennusraportti sisältää koosteen kerätystä materiaalista. Ilmiötä kuvaillaan mahdollisimman laajasti, selkeästi ja pitäen mielessä, että tulevaisuuden ihmisille ilmiö voi tuntua aivan käsittämättömältä. Materiaalit ja menetelmät kehittyvät, joten esimerkiksi joskus tulevaisuudessa käsintehdyt kynttilät valmistetaan eri tavalla kuin nyt. Raportissa kerrotaan myös haastateltavasta ja kerrotaan pääpiirteittäin mitä haastattelu sisälsi. Haastattelu saattaa sisältää käsityöläisen henkilöhistoriaa tai kuvauksen jonkin käsityötekniikan työvaiheista.

Viimeiseksi opiskelijat palauttavat tallennusharjoituksen museolle. Yleensä materiaali koostuu tallennussuunnitelmasta, tallennusraportista, litteroinnista, äänitteestä, esineistä ja digitaalisessa muodossa olevista valokuvista. Opiskelijat pääsevät näkemään kuinka työ saa diaarionumeron ja kuinka se tulee osaksi museon kokoelmia. Diaarionumero on yksilöllinen tunnus, joka annetaan jokaiselle museon esineelle ja dokumentille.

Tallennusharjoitusten historia

Jyväskylän yliopistossa museologian opiskelijat ovat tehneet nykytallennusharjoituksia jo 1980-luvun lopulta lähtien. Suomen käsityön museo on vastaanottanut ensimmäisen nykytallennuksen harjoitustyön vuonna 1995. Siitä lähtien nykytallennusyhteistyötä on tehty museologian oppiaineen ja opiskelijoiden kanssa. Alkuvuosina tallennusharjoituksia ei tehty joka vuosi tai kovin montaa vuodessa. Tallennusharjoituksen tekemisestä on tullut osa museologian perusopintoja ja niitä tehdään Suomen käsityön museolle noin kahdesta viiteen työtä vuodessa.

Tällä sivustolla ei ole vielä kaikkien tallennusharjoitusten tiivistelmiä. Vuodesta 2016 alkaen opiskelijat tekevät tiivistelmät itse ja tallentavat ne nettisivuille, joten sivustolla kannattaa vierailla vuosittain katsomassa millaisia uusia tallennusharjoituksia on tehty.