Kansallispukuvuokraus Jyvälän entisenä toimintana
– Yksi Jyvälän merkittävistä toiminnoista päättyi kun vuokrattavat kansallispuvut tuhoutuivat tulipalossa. Tuhopoltto lopetti kansallispukuvuokraamon toiminnan. Tekstissä kerrotaan millaista toiminta oli vielä vuonna 2009 ennen tulipaloa
Jyväskylän Mäki-Matissa Jyvälän setlementin ry:n omistama vanha Nisulan kartanorakennus tuhoutui tulipalossa 13.11. 2011. 1920-luvulla rakennetussa rakennuksessa toimi Jyvälän kansalaisopisto, 33-paikkainen lastentarha ja kansallispukuvuokraamo. Palossa rakennuksen ohella menetettiin irtaimisto. Palon jälkeen väliaikaiset toimitilat vaihtuivat useaan otteeseen. Uusi Setlementtitalo valmistui kesällä 2015. Lisätietoa nykyisistä toiminnosta löytyy osoitteesta: http://www.jyvala.fi/ .
Museologian nykytallennustyö on tehty vuonna 2009, jolloin kansallispukuvuokraamo toimi aktiivisesti. Pukuja lainattiin lähialueiden lisäksi valtakunnallisesti. Teksti on muokattu kertomaan menneestä toiminnasta.
Kansallispukujen vuokraaminen oli osa Jyvälän setlementin toimintoja aina vuoteen 2011 saakka. Kansallispukuvuokraamo oli merkittävä paikallinen ja valtakunnallinen palvelu, sillä kansallispukuvuokraamoita on valtakunnallisesti melko harvassa. Jyvälästä lähetettiin pukuja eri puolille Suomea.
Kansallispukuvuokraus oli ainoastaan pieni osa Jyvälän toimintaa ja pääasiassa Jyvälä tunnettiin ja tunnetaan yhä edelleen kansalaisopistostaan. Samoissa Nisulan vanhan kartanon tiloissa kansalaisopiston ja kansallispukuvuokrauksen kanssa toimi myös Jyvälän Lastentarha ja Jyvälän jälkkärit, jotka olivat lapsiperheille suunnattuja palveluita. Setlementtitoiminta tuli Keski-Suomeen, Jyväskylään vuonna 1940, jolloin toiminnan nimeksi tuli Jyvälä. Jyvälä vuokarasi ja myöhemmin osti toimitiloikseen Nisulan tilan vanhan päärakennuksen Wolmar Schildtiltä vuonna 1944. Tiloissa toimittiin paloon saakka.
Setlementtitoiminnan tarkoituksena on tukea ihmistä kaikissa ikävaiheissa ja tehdä hänestä aktiivinen yhteiskunnan jäsen. Setlementtitoiminnan avulla pyritään toimimaan lähiympäristön asukkaiden tarpeiden mukaan auttaen ihmisiä muun muassa kouluttautumaan halunsa mukaisesti.
Jyvälässä kansallispukuvuokrausta hoitivat toimistotyöntekijät. Satunnaisesti Jyvälässä työskenteli kädentaitajia, jotka hoitivat ja ylläpitivät pukuja ja niiden vuokrausta. Tarvetta tällaisille kädentaitajalle oli jatkuvasti, mutta ammattiosaajia oli vaikea löytää. Vuokrauksesta vastaava henkilökunta oli kuitenkin pätevää auttamaan asiakasta sopivan kansallispuvun valinnassa.
Kansallispukuja lainattiin sukupuoleen tai ikään katsomatta, kertoivat haastattelussa toiminnanjohtaja Helena Huovila ja toimistonhoitaja Anne Leisala. Puvun valintaan vaikuttivat useimmiten paikkakunta, omat sukujuuret, saatavuus tai oma mieltymys erilaisiin malleihin. Vuokraus oli kausiluontoista, sillä suurin menekki oli kevään ja kesän aikaan. Kansallispuvut olivat haluttuja erityisesti juhliin, kuten häihin, syntymäpäiville sekä valmistujaisjuhliin. Kuorojen jäsenet ja tanhuryhmät vuokrasivat pukuja esiintymistilaisuuksiin. Vuokrauksia oli noin viisikymmentä vuosittain ja pukuvuokrausten määrä pysyi melko samanlaisena läpi vuosien.
Pukuvalikoima käsitti neljä erilaista naistenpukua sekä kaksi erilaista miesten pukua. Naisille oli tarjolla Euran, Hämeen, Keski-Suomen, Kokkolan, Munsalan ja Ylä-Savon puvut ja miehille Hämeen, Pohjanmaan ja Valkealan puvut. Lapsille pukuja löytiy Euran, Keski-Suomen, Hämeen, Munsalan ja Pohjanmaan alueelta. Kansallispukuja ei vuokrattu täysinä kokonaisuuksina. Kengät, sukat, takit ja miesten hatut eivät sisältyneet vuokrattavaan pukukokonaisuuteen.
Jokaisen lainauskerran yhteydessä puku tarkistettiin vaurioiden varalta ja niihin tehtiin tarvittavia korjauksia, sillä pukujen materiaali kului ja haurastui vuokrauskäytössä. Yhtään pukua ei tuhoutunut lainassa, mutta iän ja huonon kunnon takia pukujen osia huollettiin melko usein.
Huovisen ja Leisalan mukaan puvun sovittaminen ennen vuokrausta oli tärkeää. Suurin osa puvuista oli valmistettu 1970-luvulla ja pukujen mitat eivät vastanneet 2000-luvulla käytössä olevaa mitoitusta. Pukuja muokattiin myös tarvittaessa kantajan mukaiseksi esimerkiksi saumoja päästämällä tai nappia siirtämällä. Muotivirtaukset saattoivat näkyä puvuissa. 1970-luvulla lyhyempi helma oli muotia, mutta 2000-luvulla palattiin alkuperäiseen pitkään helmaan, joka vastaa paremmin kansanomaista historiallista pukeutumista.